Lintu, joka menetettiin kahdesti

Saaren itäosassa Polly lensi vanhaan metsään. Sammal peitti puut. Maahan pääsi vain vähän valoa. Pieni harmaanpunertava lintu elää vain täällä. Sen nimi on priolo.

In the east of the island, Polly flew into an old forest. Moss covered the trees. Little sunlight reached the ground. A small grey and pink bird lives only here. Its name is the priolo.

Lintu oli melkein kadonnut. Ihmiset eivät nähneet sitä vuoden tuhat yhdeksänsataakolmekymmentäkaksi jälkeen. Sitten vuonna tuhat yhdeksänsataakuusikymmentäseitsemän ihmiset löysivät niitä taas. Mutta pellot veivät sen kodin. Pian jäljellä oli alle sata paria. Se on yksi Euroopan harvinaisimmista linnuista.

The bird almost disappeared. People saw none after nineteen thirty-two. Then in nineteen sixty-seven, people found some again. But farms kept taking its home. Soon fewer than one hundred pairs were left. It is one of Europe's rarest birds.

Ihmiset tekivät kovasti työtä sen eteen. He istuttivat oikeat puut takaisin. Polly näki kahden priolon lentävän ohi. Niiden rinta välähti pehmeän vaaleanpunaisena.

People worked hard to help it. They planted the right trees again. Polly saw two priolos fly by. Their breasts flashed soft pink.

Polly pysyi paikallaan. Metsä hiljeni taas. Se tuntui hyvältä vaihdolta: hiljaisuutta, ja lintu joka yhä elää.

Polly stayed still. The forest grew still again. It felt like a good trade: quiet, for a bird that still lives.