Käsivarsi joka maistaa

Ojenna kätesi ja kosketa jotain, niin tunnet sen muodon ja pinnan. Mustekala tekee ojentaessaan jotain oudompaa: se maistaa sen mihin koskee, välittömästi, satojen imukuppien kautta jokaisessa käsivarressaan.

Reach out and touch something, and you feel its shape and texture. An octopus reaching out does something stranger: it tastes what it touches, instantly, through hundreds of suckers lining each arm.

Tutkijat löysivät hiljattain, että mustekalan imukupeissa on erityisiä reseptoreita, joiden kaltaisia ei ole löydetty muilta eläimiltä. Ne on rakennettu aistimaan kemikaaleja, jotka eivät liukene veteen. Näin mustekala voi työntää käsivartensa pimeään kallionrakoon ja tietää heti, mitä siellä piileskelee, ruokaa, vaaraa vai ei mitään, ilman että sen tarvitsee nähdä sitä tai vetää sitä ulos.

Scientists recently discovered that octopus suckers contain special receptors unlike anything found in other animals, built to sense chemicals that do not dissolve in water. This lets an octopus slide an arm into a dark crack in the rocks and immediately know what is hiding there, food, danger, or nothing at all, without needing to see it or pull it out first.

Se on täysin toisenlainen tapa kokea maailma, kosketus ja maku yhdistettynä yhdeksi aistiksi, levitettynä kahdeksaan itsenäiseen käsivarteen. Pimeydessä saalistavalle mustekalalle tuo yhdistelmä voi olla hyödyllisempi kuin silmät koskaan voisivat olla.

It is a completely different way of experiencing the world, touch and taste combined into a single sense, spread across eight independent arms. For an octopus hunting in total darkness, that combination might be more useful than eyes ever could be.