Puolikupoli

Neljännen päivän aamuna Polly päätti kiivetä Puolikupolille. Ei kuuluisia kaapeleita pitkin, sillä ne olivat suljettuina kauden vuoksi, vaan ilmassa. Puolikupolin pohjoisseinä kohoaa lähes pystysuoraan laakson pohjalta. Se on 1500 metriä sileää graniittia, jonka jäätikkö kiillotti 15 000 vuotta sitten.

On the fourth day, Polly decided to climb Half Dome. Not on the famous cable route up the back (it was closed for the season anyway), but in the air. Half Dome's north face rises almost straight up from the valley floor. It is 1,500 metres of smooth granite, polished by a glacier 15,000 years ago.

Hän aloitti aamunkoitteessa. Hän lähti lentoon mäntymetsiköstä Läpepeilin järven läheltä ja nousi hitaasti spiraaleissa.

She started at first light. She flew from a pine grove near Mirror Lake and climbed slowly in spirals.

Kolmensadan metrin korkeudessa hän liittyi valkopääkiitäjien parveen. Niitä oli kymmeniä. Ne olivat nopeimpia pieniä lintuja, joiden kanssa Polly oli koskaan lentänyt. Ne vilahtivat ja kirkuivat hänen ohitseen. Polly oli ilmassa hitain lintu, mutta kiitäjät eivät näyttäneet välittävän.

At three hundred metres up, she joined a flock of white-throated swifts. There were dozens of them. They were the fastest small bird Polly had ever flown with. They flashed and screamed past her. Polly was the slowest bird in the air. The swifts did not seem to mind.

Tuuli voimistui viidensadan metrin korkeudessa. Graniitti oli jo lämmin auringosta. Lämmin kivi lämmittää sen yläpuolella olevaa ilmaa. Kuuma ilma nousee. Nouseva ilma nosti Pollyä. Hän nousi pitkin kaarissa, antaen kiven tehdä työn.

The wind picked up at five hundred metres. The granite was already warm from the sun. Warm rock heats the air above it. Hot air rises. Rising air lifted Polly. She climbed in long arcs, letting the rock do the work.

Puolivälissä hän lepäsi pienellä kielekkeellä. Sieltä hän näki kaapelireitin. Metallikaapelit makasivat paljaalla kalliolla kuin pitkä ohut selkäranka. Ne olivat suljettuina kevääksi. Heinäkuussa satoja ihmisiä päivässä kiipeäisi niitä pitkin.

Halfway up, she rested on a small ledge. From there she could see the cable route. The metal cables lay along the bare rock like a long thin spine. They were closed for spring. By July, hundreds of people a day would climb them.

Huipulla graniitti oli tasaista. Sata metriä leveä, hieman kallistunut, ja siellä täällä pieniä kivikasoja, joilla ihmiset olivat merkinneet huippunsa.

At the top, the granite was flat. A hundred metres across, slightly tilted, with a few small piles of stones where humans had marked their summits.

Hän käveli kuuluisan ulokkeen reunalle ja katsoi alas. Laakso oli kuin pieni nauha alapuolella. El Capitan oli niin lähellä, että hän tunsi voivansa lentää sinne. Kanjonin pohjan puut näyttivät nukalta.

She walked to the edge of the diving board, the famous overhanging slab, and looked down. The valley was a small ribbon below. El Capitan was so close she felt she could fly to it. The trees on the canyon floor looked like fuzz.

Hän viipyi reunalla pitkään. Sitten hän ponnisti huuliltaan pieneen rauhalliseen syöksyyn ja nousi melkein heti liitämään kupolin kaarta pitkin alas.

She stayed at the edge a long time. Then she pushed off the lip in a small calm dive and pulled up almost immediately to glide along the curve of the dome on the way down.