Lintu, joka menetettiin kahdesti

Saaren itäosassa Polly lensi vanhaan laakerimetsään, jonka puut olivat sammaleen peitossa. Maahan pääsi vain vähän auringonvaloa. Tämä viileä metsä Pico da Varan lähellä on viimeinen koti pienelle harmaanpunertavalle linnulle, jota ei ole missään muualla maailmassa. Sen nimi on priolo.

In the east of the island, Polly flew into an old forest of laurel trees covered in moss. Not much sunlight reached the ground. This cool forest near Pico da Vara is the last home of a small grey and pink bird found nowhere else on Earth, called the priolo.

Lintu oli kahdesti katoamaisillaan. Ihmiset lakkasivat näkemästä sitä vuonna tuhat yhdeksänsataakolmekymmentäkaksi, ja monen vuoden ajan kaikki luulivat sen kadonneen. Sitten vuonna tuhat yhdeksänsataakuusikymmentäseitsemän pieni ryhmä löytyi uudelleen samasta metsästä. Silti maanviljely kutisti sen elinaluetta, kunnes jäljellä oli alle sata pesivää paria. Se on yksi Euroopan harvinaisimmista laululinnuista.

The bird almost disappeared twice. People stopped seeing it in nineteen thirty-two, and for many years everyone thought it was gone. Then, in nineteen sixty-seven, a small group was found again in this same forest. Even so, farming kept shrinking its home, until fewer than one hundred breeding pairs were left. It is one of the rarest songbirds in Europe.

Ihmiset tekivät työtä vuosia sen pelastamiseksi. He poistivat nopeakasvuiset vieraat puut ja istuttivat tilalle kotimaista laakeria, jota lintu tarvitsee ravinnoksi ja suojaksi. Polly näki kahden priolon lentävän oksalta, vaaleanpunainen väri välähti, ja ne huutelivat hiljaa toisilleen ennen kuin katosivat lehtien sekaan.

People worked for years to save it. They removed fast-growing foreign trees and planted native laurel instead, the kind the bird needs for food and shelter. Polly watched two priolos fly from a branch, showing a flash of pink, calling softly to each other before disappearing into the leaves.

Hän odotti ääneti toivoen näkevänsä lisää, mutta metsä sulkeutui taas lintujen ympärille. Se tuntui reilulta vaihdolta: hieman hiljaisuutta, ja vastineeksi lintu joka yhä elää.

She waited without a sound, hoping to see more, but the forest closed around the birds again. It felt like a fair trade: a little silence, for a bird still surviving.