Polly tapaa jonkun

Sinä aamuna kun Polly saapui Tammikadulle, koko kortteli tuoksui tuoreelta leivältä. Polly laski kaksi matkalaukkua vihreän oven viereen ja tervehti ensimmäistä naapuria, jonka näki: valtavaa karhua, joka kasteli pelargonioitaan. ”Hei! Nimeni on Polly. Saavuin tänä aamuna.”

The morning Polly arrived on Oak Street, the whole neighborhood smelled of fresh bread. Polly left two suitcases by the green door and greeted the first neighbor in sight: an enormous bear watering her geraniums. "Hello! My name is Polly. I arrived this morning."

Karhu pyyhki tassunsa esiliinaan ja hymyili. ”Minä olen Berta. Olen asunut täällä kaksikymmentä vuotta.” Keskustelu aidan vieressä kesti hyvän tovin: mistä Polly tuli, mitä Polly teki työkseen ja miksi juuri tämä katu. ”Opetan kieliä”, Polly selitti. ”Teen töitä kotoa, joten näemme varmasti usein.”

The bear wiped her paws on her apron and smiled. "I am Berta. I have lived here for twenty years." They talked for a good while by the fence: where Polly came from, what Polly did for a living, and why this street of all streets. "I teach languages," Polly explained. "I work from home, so we are going to see a lot of each other."

Kun aurinko oli jo korkealla, Berta osoitti kadun päässä olevaa toria. ”Huomenna on tori. Jos haluat, näytän sinulle mistä ostan hedelmäni.” Polly suostui heti. ”Hauska tutustua, Berta. Nähdään myöhemmin!” Ja astuessaan uuteen taloon Polly ajatteli, että naapureiden nimien opetteleminen oli paras mahdollinen alku.

When the sun was high, Berta pointed at the square at the end of the street. "There is a market tomorrow. If you want, I will show you where I buy my fruit." Polly accepted right away. "Nice to meet you, Berta. See you later!" And stepping into the new house, Polly thought that learning the neighbors' names was going to be the best possible start.