Kaksi nimeämätöntä lajia löytyi kalliojyrkänteeltä

Tutkijat ovat tunnistaneet kaksi eläintä, joita ei ole koskaan aiemmin nimetty. Montenegron vuoristossa kalkkikivijyrkänteitä tutkineet tutkijat löysivät kaksi äärimmäisen pientä etanaa, jotka osoittautuivat tarkastuksessa tieteelle ennestään tuntemattomiksi.

Scientists have identified two animals never before named. In the mountains of Montenegro, researchers combing limestone cliffs came across two minuscule snails that turned out, on inspection, to be new to science.

Kumpikin etana on halkaisijaltaan suunnilleen kynnen levyinen ja kantaa pientä, kartionmuotoista kuorta, joka on rakennettu elämään kiilautuneena kallion kapeisiin rakoihin. Yksinkertaisen läpän sijaan kummallakin on hännässään pyöreä levy, joka toimii kuin pieni ovi ja sulkee kuoren heti, kun eläin vetäytyy sisään. Toinen kahdesta lajista selviää vain yhdessä kapeassa kanjonissa, jonka suunniteltu pato voisi upottaa ennen kuin tutkijat ehtivät luetteloida, mitä muuta samoilla jyrkänteillä elää näkymättömissä.

Each snail measures roughly the width of a fingernail and carries a small, cone-shaped shell built for a life spent wedged into narrow cracks in the rock. Rather than a simple flap, each one has a round disk on its tail that functions like a tiny door, sealing the shell shut the instant the animal withdraws inside. One of the two species survives only within a single narrow canyon that a planned dam could submerge before researchers finish cataloguing whatever else lives there, unseen, on the same cliffs.

Tutkimusryhmä nimesi molemmat etanat juuri niiden löytöpaikkojen mukaan: toisen itse kanjonin mukaan, toisen läheisen ylätasangon mukaan. Tutkijat huomauttavat, että löytö osoittaa, kuinka jopa hyvin kartoitetuissa Euroopan kolkissa voi yhä odottaa kokonaisia lajeja nimeämättöminä yksittäisellä kalliojyrkänteellä.

The team named the two snails after the very places where they were found: one after the canyon itself, the other after a nearby high plateau. Researchers note that the discovery shows how, even in well-mapped corners of Europe, whole species can still be waiting, unnamed, on a single cliff face.