Vladivostok

Seitsemäntenä aamuna juna oli määrä saapua Vladivostokiin kello 06:15 Moskovan aikaa, mikä oli paikallista aikaa 13:15. Polly heräsi ensimmäiseen paikalliseen valoon, joskus viiden maissa.

On the seventh morning, the train was due into Vladivostok at 06:15 Moscow time, which was 13:15 local time. Polly woke at first local light, sometime around five.

Ikkunasta näkyi, että metsä oli vaihtunut mataliin kumpuileviin mäkiin ja ruohoon. Tyynimeri oli jossain edessäpäin. Hän tunsi sen, kuten voi tuntea suuren vesialueen ennen kuin sen näkee.

Through the window, the forest had given way to low rolling hills and grass. The Pacific was somewhere ahead. She could feel it, the way you can feel a large body of water before you see it.

Viimeinen asema ennen Vladivostokia oli Ussuriysk. Juna pysähtyi viideksitoista minuutiksi. Polly hyppäsi alas. Nainen myi savustettua kalaa taitettavalta pöydältä. Kalat olivat hopeisia. Silmät olivat yhä kirkkaat. Polly maistoi pienen palan. Nainen kääri sen sanomalehteen eikä ottanut maksua. Joissakin markkinoissa toimitaan näin.

The last station before Vladivostok was Ussuriysk. The train stopped for fifteen minutes. Polly hopped down. A woman was selling smoked fish from a folding table. The fish were silver. The eyes were still clear. Polly tried a small piece. The woman wrapped it in newspaper and accepted no payment. Some markets work this way.

Tyynimeri ilmestyi junan oikealle puolelle noin yhdeltätoista paikallista aikaa. Se oli harmaa ja kirkas.

The Pacific appeared on the right side of the train at around eleven local time. It was grey and bright.

Vladivostok tuli näkyviin yhtäkkiä. Kaupunki on rakennettu mäkien päälle, jotka laskeutuvat mereen. Juna kulkee tunnelin läpi yhden näistä mäistä. Linjan päätepiste on satamassa. Raiteiden päätepuskuri on neljänkymmenen metrin päässä vedestä.

Vladivostok arrived all at once. The city is built into hills that come down to the sea. The train tunnels through one of those hills. The end of the line is on the harbour. The buffer at the end of the tracks is forty metres from the water.

Juna teki viimeisen pysähdyksensä. Osaston oven yläpuolella oleva kello, joka oli ollut Moskovan ajassa seitsemän päivää, näytti 06:23. Aseman paikallinen kello näytti 13:23.

The train made its final stop. The clock above the compartment door, on Moscow time for seven days, read 06:23. The local clock at the station read 13:23.

Polly hyppäsi alas laiturille. Vladivostok oli satamakaupunki, jossa oli matalia kivirakennuksia ja jyrkkiä katuja. Ilmassa tuoksui kala, ruoste ja suola.

Polly hopped down to the platform. Vladivostok was a port city of low stone buildings and steep streets. The air smelled of fish and rust and salt.

Laiturin päässä oli pieni valkoinen obeliski. Kaiverruksessa luki KILOMETRI 9,289. Linjan loppu.

At the end of the platform there was a small white obelisk. The inscription read KILOMETRE 9,289. The end of the line.

Polly seisoi obeliskin luona pitkän minuutin. Seitsemän päivää. Puoli miljardia vuotta Uralin kalliota. Kaksikymmentäviisi miljoonaa vuotta Baikalia. Yksi nosturi. Kahdeksan aikavyöhykettä, joista juna oli noudattanut vain yhtä.

Polly stood at the obelisk for a long minute. Seven days. Half a billion years of Ural rock. Twenty-five million years of Baikal. One crane. Eight time zones, of which the train had observed only one.

Hän venytti siipiään. Tyynimeri oli juuri satamaseinän takana. Hän nousi laiturilta, kiipesi konttisataman nostureiden yli ja ulos lahden ylle.

She stretched her wings. The Pacific was just past the harbour wall. She lifted from the platform, climbed over the cranes of the container port, and out over the bay.