Jaroslavskin asema

Jaroslavskin asema Moskovassa näytti ilmasta katsottuna innokkaan leipurin koristamalta kakulta. Vihreitä ja valkoisia torneja. Terävät katot. Kultaiset yksityiskohdat. Arkkitehti, Fjodor Šehtel, suunnitteli sen vuonna 1902.

Yaroslavsky Station in Moscow looked, from the air, like a cake decorated by an enthusiast. Green and white turrets. Pointed roofs. Gold trim. The architect, Fyodor Shekhtel, had designed it in 1902.

Polly saapui kaupungin sumun läpi matalalla. Moskova kesäkuussa oli lämmin ja valoisa. Hän kiersi aseman kerran ja laskeutui pääsisäänkäynnin ylle rautakatokselle.

Polly came in low through the city haze. Moscow in June was warm and bright. She circled the station once and landed on the iron canopy over the main entrance.

Täältä alkaa Trans-Siperian rautatie. Se kulkee itään 9 289 kilometriä, koko Euraasian mantereen halki, päättyen Vladivostokiin Tyynellemerelle. Linja valmistui vuonna 1916. Se on yhä maailman pisin rautatielinja. Lippulaivajuna, Rossiya, lähtee Jaroslavskin asemalta joka toinen päivä kello yksi iltapäivällä. Se saapuu Vladivostokiin seitsemän päivän ja seitsemän aikavyöhykkeen jälkeen.

The Trans-Siberian Railway begins here. It runs east for 9,289 kilometres, the length of the entire Eurasian landmass, ending at Vladivostok on the Pacific. The line was completed in 1916. It is still the longest railway line in the world. The flagship train, the Rossiya, leaves Yaroslavsky Station every other day at one in the afternoon. It arrives in Vladivostok seven days and seven time zones later.

Pollylla oli ikkunapaikka toisen luokan osastossa 7. Konduktööri vilkaisi hänen silmälasejaan ja päätti järkevästi, ettei tämä ollut hänen ongelmansa.

Polly had a window berth in second class compartment 7. The conductor had taken one look at her glasses and decided, sensibly, that this was not his problem.

Hänen osastonsa oli pieni puupaneloitu huone, jossa oli kaksi ylä- ja kaksi alavuodetta. Kaksi vuodetta oli jo varattu. Toisessa oli hiljainen eläkeläisnainen beige neuletakki päällään, lukemassa. Toisessa oli nuori partainen mies, joka kirjoitti kannettavalla tietokoneella. Hän näki Pollyn, sanoi "OK" ja jatkoi kirjoittamista.

Her compartment was a small wood-panelled room with two upper and two lower bunks. Two bunks were already taken. One by a quiet retired woman in a beige cardigan, reading. The other by a young man with a beard typing on a laptop, who saw Polly, said "OK," and went back to typing.

Polly hyppäsi pienelle pöydälle ja katsoi ikkunasta ulos. Laituri oli täynnä liikettä. Vaunun nurkassa oleva samovaari sihisi.

Polly hopped onto the small table and looked out the window. The platform was full of motion. A samovar in the corner of the carriage hissed.

Tasan kello yksi juna lähti liikkeelle. Se ei tuntunut alulta. Pyörät löysivät rytminsä kahdessa minuutissa ja pitivät sen. Laituri liukui pois.

At exactly one o'clock, the train moved. It did not feel like a beginning. The wheels found their rhythm in two minutes and held it. The platform slid away.

Puolen tunnin sisällä Moskova oli harventunut esikaupungeiksi. Tunnin sisällä esikaupungit muuttuivat dachoiksi, pieniksi venäläisiksi kesämökeiksi. Kahden tunnin kuluttua dachot vaihtuivat metsäksi. Polly suoristi silmälasinsa nokkaansa vasten.

Within half an hour, Moscow had thinned to suburbs. Within an hour, suburbs to dachas, small Russian summer houses. Within two hours, dachas to forest. Polly tilted her glasses straight against her beak.

Hiljainen nainen katsoi ylös. "Ensimmäinen kerta?" hän sanoi huolellisella englannilla. Polly kallisti punaista päätään. "Se on pitkä matka. Asettukaa taloksi."

The quiet woman looked up. "First time?" she said in careful English. Polly tilted her red head. "It is a long way. Settle in."