Sunnuntain Paella

Joka sunnuntai niin kauan kuin Inés muisti, hänen isoisänsä oli valmistanut paellaa. Ei sellaista, mitä turistit söivät halvoissa rantaravintoloissa, vaan hidasta, jossa oli luita, sahramia ja hyvänä päivänä kania. Hän teki sen pihalla puutulella, jonka hän sytytti itse, vaikka oli jo kahdeksankymmentäkolme.

Every Sunday for as long as she could remember, Inés's grandfather had made paella. Not the kind tourists ate in cheap restaurants by the beach, but the slow kind, with bones and saffron and rabbit on a good day. He made it on the patio over a wood fire he started himself, even now that he was eighty-three.

Tänä sunnuntaina Inés oli tullut kotiin Madridista nähdäkseen hänet. Isoisä oli laihempi kuin viimeksi. Hän liikkui varovaisemmin. Mutta kun Inés astui pihalle, isoisä oli jo kyykyssä tulen äärellä, säätämässä halkoja pitkällä rautakepillä.

This Sunday Inés had come home from Madrid to see him. He was thinner than the last time. He moved more carefully. But when she walked into the patio, he was already crouched by the fire, adjusting the logs with a long iron stick.

"Olet myöhässä," hän sanoi kääntymättä. Hän sanoi aina näin, vaikka Inés olisi ollut ajoissa.

"You're late," he said, without turning around. He always said this even when she was early.

Inés polvistui hänen viereensä ja katsoi pannua. Riisi alkoi juuri imeä lientä. Keittiö heidän takanaan tuoksui valkosipulilta ja rosmariinilta. Hänen isoäitinsä oli jossain sisällä, kolistellen lautasia pöytään.

She knelt next to him and looked at the pan. The rice was just starting to absorb the broth. The kitchen behind them smelled like garlic and rosemary. Her grandmother was somewhere inside, banging plates onto the table.

Isoisä osoitti pannua kepillään. "Katso tätä. Älä sekoita. Ihmiset, jotka sekoittavat paellaa, eivät ymmärrä paellaa."

He pointed at the pan with his stick. "You watch this one. Don't stir it. People who stir paella don't understand paella."

Inés ei liikkunut puoleen tuntiin. Hän katsoi, kuinka riisi vaihtoi väriä, kuinka pannun pohja ruskistui, kuinka isoisä katsoi häntä. Kun isoisä lopulta nosti pannun pois tulelta, hän nyökkäsi kerran. Inés ei tarvinnut hänen sanovan mitään muuta.

Inés didn't move for thirty minutes. She watched the rice change color, watched the bottom of the pan catch and brown, watched her grandfather watch her. When he finally took the pan off the fire, he nodded once. She did not need him to say anything else.