Tyhjä Muki

Pedro oli ensimmäistä päivää uudessa työssään. Hän saapui paikalle kaksikymmentä minuuttia etuajassa. Toimisto sijaitsi neljännessä kerroksessa rakennuksessa joen lähellä. Joku näytti hänelle hänen työpöytänsä ja antoi hänelle kannettavan tietokoneen. Sitten he katosivat kokoukseen.

It was Pedro's first day at his new job. He arrived twenty minutes early. The office was on the fourth floor of a building near the river. Someone showed him his desk and gave him a laptop. Then they disappeared into a meeting.

Pedro istuutui. Työpöytä oli siisti. Kulmassa oli yksinäinen keraaminen muki, tyhjä. Hän ajatteli, että se oli ehkä tervetuliaislahja. Hän ei juonut kahvia, mutta oli janoinen.

Pedro sat down. The desk was clean. There was a single ceramic mug on the corner, empty. He thought it was a welcome gift, maybe. He didn't drink coffee, but he was thirsty.

Hän käveli pieneen keittiöön ja täytti mukin vedellä. Kun hän istui takaisin alas, parrakas mies ilmestyi hänen työtilansa ovelle. Mies katsoi mukia pitkän sekunnin ajan.

He walked to the small kitchen and filled the mug with water. When he sat back down, a man with a beard appeared at the door of his cubicle. The man looked at the mug for a long second.

"Se oli minun mukini," mies sanoi. "Istuin siinä ennen." Hän hymyili. "Ei se mitään. Tervetuloa. Olen Diego."

"That was my mug," he said. "I sat there before." He smiled. "It's fine. Welcome. I'm Diego."

Pedro punastui. Hän pyysi anteeksi ja tarjosi mukia takaisin. Diego nauroi. "Pidä se. Pidä sitä tervetuliaislahjana. Mutta kysy ensin kahvista. Kone on monimutkaisempi kuin miltä se näyttää."

Pedro turned red. He apologized and offered the mug back. Diego laughed. "Keep it. Consider it your welcome gift. But ask first about the coffee. The machine is more complicated than it looks."

Myöhemmin Diego näytti hänelle, miten kahvikone toimi. Se kesti kymmenen minuuttia.

Later, Diego showed him how the coffee machine worked. It took ten minutes.