Kanelin tuoksu

Marta asui yksin pienessä asunnossa. Hänen uusi naapurinsa, doña Pilar, oli vanha nainen. He näkivät toisensa joskus hississä, mutta eivät puhuneet.

Marta lived alone in a small apartment. Her new neighbor, Doña Pilar, was an old woman. They saw each other in the elevator sometimes, but they did not talk.

Eräänä sunnuntaiaamuna Marta avasi kotiovensa lähteäkseen kävelylle. Lattialla oli pieni lautanen. Lautasella oli pala kakkua. Kakku tuoksui kanelilta ja appelsiineilta.

One Sunday morning, Marta opened her front door to go for a walk. There was a small plate on the floor. On the plate was a piece of cake. The cake smelled like cinnamon and oranges.

Siinä oli lappu. "Tämä on isoäitini resepti. Tein liikaa. Tervetuloa taloon. — Pilar."

There was a note. "It is my grandmother's recipe. I made too much. Welcome to the building. — Pilar."

Marta söi kakun keittiön pöydässä. Se oli parasta kakkua, mitä hän oli syönyt pitkään aikaan. Hän ei tiennyt, miten kiittää Pilaria. Hän ei leiponut. Hänellä ei ollut isoäidin reseptiä.

Marta ate the cake at her kitchen table. It was the best cake she had eaten in a long time. She did not know how to thank Pilar. She did not bake. She did not have a recipe from her grandmother.

Lopulta hän kirjoitti kortin. "Kiitos. Kakku oli ihana. Jos tarvitset koskaan apua ostoksissa, kolkuta vain." Hän jätti kortin Pilarin oven alle. Nyt heillä oli jotain, mistä aloittaa.

Finally, she wrote a card. "Thank you. The cake was wonderful. If you ever need help with shopping, please knock." She left the card under Pilar's door. Now they had something to start with.