Numero Neljäkymmentäseitsemän

Carla oli leikannut kätensä tiskatessaan astioita. Haava ei ollut syvä, mutta se vuoti jatkuvasti, joten hän meni klinikalle. Vastaanottovirkailija pyysi hänen vakuutuskorttiaan ja antoi hänelle numeron. Neljäkymmentäseitsemän.

Carla had cut her hand washing the dishes. It wasn't deep, but it kept bleeding, so she went to the clinic. The receptionist asked for her insurance card and gave her a number. Forty-seven.

Oven yläpuolella oleva näyttö ilmoitti: "Palvellaan nyt: 31." Odotushuone oli täynnä. Mies luki samaa lehden sivua jo kymmenettä minuuttia. Nuori isä piteli nukkuvaa vauvaa sylissään. Teini tuijotti puhelintaan.

The screen above the door said "Now serving: 31." The waiting room was full. A man was reading the same page of a magazine for ten minutes. A young father was holding a sleeping baby. A teenager was staring at his phone.

Carla istuutui ja seurasi, kuinka numerot vaihtuivat. 32. 33. 36. Numerot eivät liikkuneet järjestyksessä. Hän mietti, oliko hänet unohdettu.

Carla sat down and watched the numbers change. 32. 33. 36. The numbers did not move in order. She wondered if she had been forgotten.

Tunnin kuluttua näyttö näytti vihdoin 47. Hän käveli oven läpi pieneen huoneeseen. Lääkäri katsoi hänen kättään kahden minuutin ajan. "Ei se ole mitään vakavaa," hän sanoi. "Puhdista se kahdesti päivässä. Ei tarvitse tikkejä."

After an hour, the screen finally showed 47. She walked through the door to the small office. The doctor looked at her hand for two minutes. "It's nothing," he said. "Clean it twice a day. No stitches."

Kun hän lähti, odotushuone oli melkein tyhjä. Teini oli poissa. Vauva oli hereillä. Mies oli vihdoin kääntänyt sivua.

When she left, the waiting room was almost empty. The teenager was gone. The baby was awake. The man had finally turned the page.