Lähtö Laaksosta

Tomas oli jälleen työvuorossa. Hän löysi Pollyn vierailukeskuksen kioskilta juuri auringonnousun jälkeen. Hänellä oli mukanaan tuore termospullo kahvia. Hän laski sen penkille ja istuutui sen viereen.

Tomas was on duty again. He found Polly at the visitor centre kiosk just after sunrise. He had a fresh Thermos of coffee. He set it on a bench and sat down next to it.

He eivät puhuneet paljoa hetkeen. Polly siisti siipisulkiaan. Aamu oli viileä ja tuoksui joelle.

They did not say much for a while. Polly preened her wing feathers. The morning was cool and smelled of the river.

"Kuvittelen, että olet lähdössä eteenpäin," Tomas sanoi lopulta.

"I imagine you're moving on," Tomas said eventually.

Polly kallisti punaista päätään. Hän nyökkäsi hitaasti.

Polly tilted her red head. He nodded slowly.

Hän kertoi Polylle puiston muista osista, niistä, joissa Polly ei ollut vielä käynyt. Tioga Roadin korkealla maalla, järvineen ja paljaine graniittikupoleineen. Hetch Hetchy, toinen laakso pohjoisessa, joka padottiin ja muutettiin tekojärveksi yli sata vuotta sitten, yhä kaunis, yhä enimmäkseen tyhjä. Tuolumne Meadowsin punapuumetsikkö. Hän puhui näistä paikoista rauhallisella ylpeydellä, kuin joku, joka on viettänyt neljätoista vuotta tutustuen yhteen vuoristoalueeseen.

He told her about the rest of the park, the parts she had not been to. The high country off Tioga Road, with its lakes and bare granite domes. Hetch Hetchy, the other valley to the north, dammed and turned into a reservoir more than a hundred years ago, still beautiful, still mostly empty. The grove of redwoods up in Tuolumne Meadows. He spoke of these places with the calm pride of someone who had spent fourteen years getting to know one stretch of mountains.

"Tämä paikka ei oikeastaan näytä sinulle kaikkea," hän sanoi. "Vaikka asuisit täällä. Näet palasia. Muuttohaukat, liljat, Linnunrata keskiviikkona mutta ei torstaina. Ihmiset tulevat kolmeksi päiväksi ja luulevat nähneensä kaiken. He näkivät postikortin." Hän siemaisi kahviaan. "Parempi nähdä yksi pala kokonaan, luulen. Ne muuttohaukat, joista kerroin sinulle? Neljätoista vuotta, enkä vieläkään tiedä, mitä ne tekevät huomenna."

"This place doesn't really show you everything," he said. "Even if you live here. You catch pieces. The peregrines, the lilies, the Milky Way on Wednesday but not on Thursday. People come for three days and think they saw it. They saw a postcard." He sipped his coffee. "Better to see one piece all the way through, I think. The peregrines I told you about? Fourteen years and I still don't know what they're going to do tomorrow."

Polly mietti syöksyjään El Capitanin kielekkeeltä. Hän ei ollut laskeutunut puhtaasti kertaakaan. Hän oli kuitenkin tullut vähemmän huonoksi joka kerta. Hän ajatteli, että voisi jatkaa vähemmän huonoksi tulemista koko elämänsä ajan.

Polly thought about her dives off the El Capitan ledge. She had not landed cleanly once. She had also gotten less bad at it each time. She thought she could keep getting less bad for a lifetime.

Linja-auto saapui pysäkille. Sama vihreä bussi. Sama kuljettaja. Kuljettaja vilkutti Tomasille avatessaan oven. Tomas vilkutti takaisin.

A shuttle bus pulled in. The same green bus. The same driver. The driver waved at Tomas as she opened the door. Tomas waved back.

"Matkaan siitä," hän sanoi. Hän nousi ylös. Hän ei ollut juonut kahviaan loppuun.

"Off you go," he said. He stood up. He had not finished his coffee.

Polly venytti sinivihreitä siipiään. Linja-auton ovi oli yhä auki. Hän saattoi haistaa aamumetsän lämpenevän männyn ja bussin heikon dieselin sekä joen tuoksun kauempana.

Polly stretched her blue-teal wings. The shuttle door was still open. She could smell the warming pine of the morning forest and the faint diesel of the bus and the river beyond.

Hän nousi penkin kaiteelta, kiersi kerran vierailukeskuksen yllä ja kohosi. Laakso jäi taakse. El Capitan seisoi vasemmalla. Half Dome oikealla. Merced virtasi pohjalla.

She lifted off from the bench railing, circled once over the visitor centre, and climbed. The valley dropped away. El Capitan stood on the left. Half Dome on the right. The Merced ran the floor.

Reunalla hän kääntyi länteen. Alapuolellaan muuttohaukka metsästi pientä parvea kiitäjiä kallion seinämää pitkin. Polly katseli sitä puoli minuuttia. Sitten hän löysi haluamansa tuulen ja antoi sen kuljettaa itsensä pois puistosta.

At the rim, she banked west. Below her, a peregrine was hunting a small flock of swifts along the cliff face. Polly watched it for half a minute. Then she found the wind she wanted and let it carry her out of the park.

Takanaan Tomas oli jo matkalla niitylle. Hänellä oli lehtiö esillä. Tänään, huomenna ja ensi vuonna olisi merkitsemistä odottavia maissililjoja.

Behind her, Tomas was already moving on toward the meadow. He had a clipboard out. There would be corn lilies to mark today, and tomorrow, and next year.