Puiden hidas sydämenlyönti

Yöllä, täydellisessä tyyneydessä, tutkijat suuntasivat lasereita puuriveihin ja odottivat. Se mitä he löysivät, muistutti vähemmän kasvia ja enemmän nukkuvaa eläintä: hidas, tasainen syke, joka nousi ja laski muutaman tunnin välein ja kulki koko puun läpi yhtä aikaa.

At night, in complete stillness, scientists pointed lasers at rows of trees and waited. What they found looked less like a plant and more like a sleeping animal: a slow, steady pulse, rising and falling every few hours, moving through the entire tree at once.

Oksat liikkuivat ylös ja alas noin sentin verran, rytmisesti, kuin koko puu hengittäisi rauhallisesti. Tutkijat uskovat nyt, että runko itse saattaa aktiivisesti puristaa ja auttaa työntämään vettä ylös sisäisiä putkia pitkin, joita kutsutaan ksyleemiksi, sen sijaan että se vain imisi vettä passiivisesti. Toisin kuin ihmisen sydän, joka lyö noin seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä kertaa minuutissa, puun syke voi tarvita useita tunteja yhteen kierrokseen.

Branches shifted up and down by roughly a centimetre, rhythmically, as if the whole tree were gently breathing. Researchers now believe the trunk itself may be actively squeezing, helping push water up through internal tubes called xylem rather than simply relying on passive absorption. Unlike a human heartbeat, which repeats around seventy or eighty times a minute, a tree's pulse can take several hours to complete a single cycle.

Se on outo ajatus: puutarha täynnä puita, joista jokainen sykkii omassa yksityisessä, äärimmäisen hitaassa tahdissaan, täysin näkymättömissä, ellet satu katsomaan pimeässä oikeanlaisella laitteella.

It is a strange thought: a garden full of trees, each one quietly pulsing on its own private, extremely slow schedule, completely invisible unless you happen to be watching in the dark with the right kind of instrument.