Laiva saapuu satamaan

Aamulaiva kiersi matalan niemen ja kiinnittyi Stromnessissa, jossa talot seisovat selkä merta vasten ja päätykolmiot tuuleen käännettyinä. Polly astui märille liuskakiville ja ymmärsi tuulen heti. Se ei ollut puuska. Se oli olotila. Laiturin päässä istui collie ja katseli köysiä. Polly meni hänen luokseen. "Voitteko näyttää minulle tietä?"

The morning boat came in past a low headland and tied up at Stromness, where the houses stand with their backs to the water and their gable ends turned into the wind. Polly stepped onto wet flagstones and understood the wind at once. It was not a gust. It was a condition. A collie sat at the end of the pier watching the ropes. Polly went over to him. "Can you show me the way?"

Hän kysyi, minne Polly halusi mennä, ja Polly myönsi, ettei tiennyt vielä. Se on täällä järkevä vastaus. Saaria on lähes seitsemänkymmentä, niistä noin kahdellakymmenellä asutaan, eikä yksikään ole kaukana rannasta. Ei ole metsää, ei suojavyöhykettä, ei mitään maatalon savupiippua korkeampaa. "Voisitteko kertoa, mistä pääsen bussiin?" Polly kysyi, ja collie nyökkäsi kohti katosta rinteen yläpäässä.

He asked where she wanted to go, and she admitted she did not know yet. That is a reasonable answer here. The islands number close to seventy, about twenty of them lived on, and none sits far from the shore. There is no forest, no shelter belt, nothing taller than a farmhouse chimney. "Could you tell me where I can catch a bus?" she asked, and he tipped his head toward a shelter at the top of the slope.

Sitten hän teki sen virheen, jonka tekee lintu joka on viettänyt kesän kaupungeissa. "Kuinka kauan keskustaan kävelee?" Collie katsoi pitkin ainoaa liuskakivikatua, joka kulkee kaupungin päästä päähän ja on paikoin niin kapea, että auton on taitettava peilinsä sisään. Yksitoista minuuttia, hän sanoi, jos pysähtyy katsomaan näyteikkunoita.

Then she made the mistake of a bird who has spent a summer in cities. "How long does it take to walk to the city center?" The collie looked along the single flagstone street that runs the length of the town, narrow enough in places for a car to fold in its mirrors. Eleven minutes, he said, if you stop to look in the windows.

"Voitteko kertoa, onko tänään mitään kiinnostavia tapahtumia?" Hän otti kysymyksen tosissaan. Lauttojen aikataulu on täällä paikallisuutinen, hän sanoi, ja kaikki muu saapuu sen mukana. Myöhemmin viikolla lähtisi vene hylkeiden luodoille. Oli kappeli, jonka vangit olivat rakentaneet. Oli kylä, joka makasi hiekkadyynin alla neljätuhatta vuotta, kunnes myrsky vei dyynin pois.

"Can you tell me if there are any interesting events today?" He took the question seriously. The ferry timetable is the local news, he said, and everything else arrives with it. There was a boat to the seal skerries later in the week. There was a chapel built by prisoners. There was a village that lay under a sand dune for four thousand years until a storm took the dune away.