Ratsastus Vartija Tomasin Kanssa

Polly heräsi sukkulan kaiteella auringon noustessa. Mies ruskeassa univormussa avasi pienen toimiston vastapäätä parkkipaikkaa. Hänen nimilapussaan luki T. RODRIGUEZ. Hän katsoi Pollyyn ja hymyili. "Voit tulla kyytiin," hän sanoi.

Polly woke up on the shuttle railing as the sun came up. A man in a brown uniform was unlocking a small office across the lot. His name patch said T. RODRIGUEZ. He looked at her and smiled. "You can ride with me," he said.

Näin Polly vietti aamun vartijan autossa.

That was how Polly spent the morning in a ranger's truck.

Tomas oli ollut Yosemiten vartija neljätoista vuotta. Hänellä oli kahvia termospullossa, lehtiö ja rätisevä radio. Hän ajoi hitaasti. Hän pysähtyi usein.

Tomas had been a Yosemite ranger for fourteen years. He had coffee in a Thermos, a clipboard, and a radio that crackled. He drove slowly. He stopped often.

Ensimmäinen pysähdys oli kostealla niityllä. Tomas käveli ruohikossa ja etsi merkkejä karhuista. "Kesäkuussa täällä kasvaa maissililjoja," hän sanoi. "Karhut rakastavat niitä. Merkitsemme niityt, joilla ne ruokailevat."

The first stop was a wet meadow. Tomas walked into the grass and looked for signs that bears had been there. "In June, corn lilies grow here," he said. "Bears love them. We mark the meadows where they feed."

Polly hyppäsi avoimen auton ikkunan luo. Maissililjat eivät olleet vielä nousseet. Ne olivat vain pieniä vihreitä keihäitä.

Polly hopped to the open truck window. The corn lilies were not up yet. They were just small green spears.

Tie nousi. Ilma viileni. Mutkassa Tomas pysähtyi ja osoitti. Kalliokyyhky istui kivellä. Pollyn punainen pää kallistui. Kyyhky katsoi heitä, sitten pudottautui kiveltä ja katosi sekunnissa.

The road climbed. The air cooled. At a switchback, Tomas stopped and pointed. A peregrine falcon was sitting on a rock. Polly's red head tilted. The falcon looked at them, then dropped off the rock and was gone in less than a second.

"Ne pesivät kallioilla," Tomas sanoi. "Meillä on kuusi paria laaksossa tänä vuonna."

"They nest on the cliffs," Tomas said. "We have six pairs in the valley this year."

Polly seurasi, miten kyyhky taittoi siipensä. Hän halusi kokeilla sitä pudotusta itse. Ehkä huomenna.

Polly watched how the falcon had folded its wings. She wanted to try that drop herself. Maybe tomorrow.

Seuraavalla pysähdyksellä Tomas käveli metsään yksin. Hän palasi metallisylinterin kanssa. "Karhunkestävä ruokasäilö, jonka joku yritti haudata," hän sanoi. Hän laittoi sen auton lavalle.

At the next stop, Tomas walked into the woods alone. He came back with a metal cylinder. "Bear-proof food locker someone tried to bury," he said. He put it in the truck bed.

Puolenpäivän aikaan he saapuivat Olmsted Pointille. Korkea maa avautui heidän edessään. Tenaya-järvi kaukana alhaalla. Half Dome takaa katsottuna. Harmaat huiput häipyivät usvaan.

At noon they came to Olmsted Point. The high country opened in front of them. Tenaya Lake far below. Half Dome from behind. Grey peaks fading into haze.

"Tämä," Tomas sanoi, "on se osa, jonka useimmat ihmiset ajavat ohi." Hän kaatoi kahvia termospullon kanteen ja asetti sen kojelaudalle Pollyn viereen. "Jää hetkeksi."

"This," Tomas said, "is the part most people drive past." He poured coffee into the lid of his Thermos and set it on the dashboard next to Polly. "Stay a while."