Lähtö laaksosta

Tomas oli taas työvuorossa. Hän löysi Pollyn vierailukeskuksen kioskista juuri auringonnousun jälkeen. Hänellä oli mukanaan tuore termospullo kahvia. Hän asetti sen penkille ja istuutui.

Tomas was on duty again. He found Polly at the visitor centre kiosk just after sunrise. He had a fresh Thermos of coffee. He set it on a bench and sat down.

He eivät puhuneet paljoa hetkeen. Polly siisti höyheniään. Aamu tuoksui joelta.

They did not say much for a while. Polly preened her feathers. The morning smelled of the river.

"Ajattelen, että olet lähdössä eteenpäin," Tomas sanoi.

"I imagine you're moving on," Tomas said.

Polly kallisti päätään.

Polly tilted her head.

Hän kertoi Polylle muusta puistosta. Korkeasta maasta Tioga Roadin varrella. Hetch Hetchystä, toisesta laaksosta pohjoisessa, joka padottiin kauan sitten mutta on yhä kaunis. Punapuumetsiköstä Tuolumne Meadowsissa. Hän puhui näistä paikoista hiljaisella ylpeydellä.

He told her about the rest of the park. The high country off Tioga Road. Hetch Hetchy, the other valley to the north, dammed long ago but still beautiful. The grove of redwoods up in Tuolumne Meadows. He spoke of these places with quiet pride.

"Tämä paikka ei näytä kaikkea, vaikka asuisit täällä," hän sanoi. "Näet palasia. Ihmiset tulevat kolmeksi päiväksi ja luulevat nähneensä kaiken. He näkivät postikortin." Hän siemaisi kahviaan. "Parempi nähdä yksi pala kokonaan. Muuttokyyhkyt? Neljätoista vuotta ja en vieläkään tiedä, mitä ne tekevät huomenna."

"This place doesn't show you everything, even if you live here," he said. "You catch pieces. People come for three days and think they saw it. They saw a postcard." He sipped his coffee. "Better to see one piece all the way through. The peregrines? Fourteen years and I still don't know what they're going to do tomorrow."

Polly ajatteli sukelluksiaan El Capitanin reunalta. Hän ei ollut laskeutunut puhtaasti kertaakaan. Hän oli myös parantunut joka kerta. Hän ajatteli, että voisi jatkaa parantumistaan koko elämänsä ajan.

Polly thought about her dives off the El Capitan ledge. She had not landed cleanly once. She had also gotten less bad each time. She thought she could keep getting less bad for a lifetime.

Linja-auto saapui. Sama vihreä bussi. Sama kuljettaja. "Matkaan siitä," Tomas sanoi. Hän nousi ylös.

A shuttle bus pulled in. The same green bus. The same driver. "Off you go," Tomas said. He stood up.

Polly venytti sinivihreitä siipiään. Hän nousi penkiltä, kiersi kerran vierailukeskuksen yllä ja kohosi. Laakso jäi taakse. El Capitan seisoi vasemmalla. Half Dome oikealla.

Polly stretched her blue-teal wings. She lifted off from the bench, circled once over the visitor centre, and climbed. The valley dropped away. El Capitan stood on the left. Half Dome on the right.

Reunalla hän kääntyi länteen. Alapuolellaan muuttohaukka metsästi pientä parvea kiitäjiä kallion seinämällä. Hän katseli sitä puoli minuuttia. Sitten hän löysi haluamansa tuulen ja antoi sen kuljettaa itsensä pois puistosta.

At the rim, she banked west. Below her, a peregrine was hunting a small flock of swifts along the cliff face. She watched it for half a minute. Then she found the wind she wanted and let it carry her out of the park.