Yhdeksän saarta, kolme laattaa

Polly lensi matalalla mustan vulkaanisen kallion yllä, missä vihreät niityt ulottuivat jyrkänteen reunaan ja usva liukui pyöreiden kukkuloiden yli sisämaassa. Tämä oli São Miguel, Azorien yhdeksästä saaresta suurin, yksin Pohjois-Atlantilla. Suolainen ilma sekoittui märkään multaan ja leikattuun ruohoon.

Polly came in low over black volcanic rock, where green fields ran to the cliff edge and mist slid across rounded hills inland. This was São Miguel, the largest of the nine Azores islands, alone in the North Atlantic. Salt air mixed with wet earth and cut grass.

Saari on olemassa valtameren pohjan alla kulkevan sauman takia, jossa kolme suurta laattaa hankaa hitaasti toisiaan vasten. Pohjois-Amerikka vetää yhteen suuntaan, Eurooppa toiseen, ja Afrikka painaa etelästä. Kuumuus nousee halkeamista siellä missä ne kohtaavat. Jokainen täkäläinen saari syntyi tulesta ja jäähtyvästä kivestä.

The island exists because of a seam far below the ocean floor, where three great plates grind slowly against each other. North America pulls one way, Europe another, and Africa presses from the south. Heat rises through the cracks where they meet. Every island here was built from fire and cooling rock.

Melkein jokaista peltoa São Miguelilla reunustaa hortensia-aita, sinistä, violettia ja joskus vaaleanpunaista, niin tiheänä että se näyttää maahan maalatulta. Viljelijät toivat kasvit Aasiasta yhdeksännellätoista vuosisadalla vain merkitäkseen peltojen rajat. Mineraaleista rikas vulkaaninen maaperä tekee terälehdistä vielä syvemmän sinisiä.

Almost every field on São Miguel is edged by a hedge of hydrangeas, blue, violet, and sometimes soft pink, so thick they look painted onto the land. Farmers brought the plants from Asia in the nineteenth century just to mark field borders. The volcanic soil, rich in minerals, turns their petals an even deeper blue.

Kauempana sisämaassa vihreät kukkulat kiertyivät hiljaisten altaiden ympärille, joita Polly ei rannikolta nähnyt. Höyryä nousi heikosti jostain niiden keskeltä, ohuina valkoisina säikeinä harmaata taivasta vasten, ja hän kääntyi kohti ylänköä.

Further inland, green hills folded around quiet basins Polly could not see from the coast. Steam rose faintly from somewhere among them, thin white threads against the grey sky, and she turned toward the high ground.