Kylän ensimmäinen valo

Myöhään yöllä kylä on pimeä ja hiljainen. Joka talo nukkuu. Kadut ovat tyhjiä ja ikkunat mustia. Mutta yhdellä pienellä kadulla palaa yksi ainoa valo. Se tulee leipomon ikkunasta - se on ainoa paikka hereillä koko nukkuvassa kylässä.

Late at night, the village is dark and quiet. Every house is asleep. The streets are empty, and the windows are black. But on one small street there is a single light. It comes from the window of the bakery, the only place awake in the whole sleeping town.

Kello on kolme yöllä, ja leipuri on jo töissä. Hän sytyttää suuren uunin ja lisää puita, kunnes se hehkuu. Jauhot leijuvat ilmassa ja höyry nousee, kun ensimmäiset leivät menevät uuniin. Tuoreen leivän lämmin tuoksu alkaa täyttää kaupan. Hiljalleen se lipuu ulos ovesta ja pitkin tyhjää katua, jossa ei ole vielä ketään hereillä huomaamassa sitä.

It is three in the morning, and the baker is already at work. He lights the big oven and feeds it wood until it glows. Flour floats in the air, and steam rises as the first loaves go in. The warm smell of fresh bread begins to fill the shop. Slowly, it drifts out the door and down the empty street, where no one is awake yet to notice it.

Aamukuudelta kylä alkaa herätä. Ihmiset avaavat silmänsä lämpimän leivän tuoksulle. He kävelevät leipomoon, jossa valo on palanut koko yön, ja löytävät hyllyt täynnä tuoreita leipiä. Leipuri ojentaa heille leivän väsyneillä mutta iloisilla silmillä. Hänen pitkästä yöstään tulee kaikkien muiden lämmin ja pehmeä aamun alku.

By six in the morning, the village starts to wake. People open their eyes to the smell of warm bread. They walk to the bakery, where the light has been on all night, and they find the shelves full of fresh loaves. The baker hands them their bread with tired, happy eyes. His long night becomes the warm, soft start of everyone else's day.