Höyryä ja pieniä annoksia

Mara saapui yöторille seitsemältä. Katu oli täynnä valoja, höyryä ja ihmisiä. Jokaisella kojulla myytiin jotain erilaista: nuudeleita, dumplingeja, hedelmiä tikuilla ja kylmää teetä. Hän oli nälkäinen, mutta ei tiennyt mistä aloittaisi.

Mara arrived at the night market at seven. The street was full of light, steam, and people. Every stand sold something different: noodles, dumplings, fruit on sticks, cold tea. She was hungry, but she did not know where to start.

Hän pysähtyi kojun eteen, jonka edessä oli pitkä jono. Nainen paistoi dumplingeja suurella, matalalla pannulla. Mara tarkkaili muita asiakkaita. He osoittivat menua, sanoivat numeron ja maksoivat. Kun hänen vuoronsa tuli, hän osoitti myös. "Viisi, kiitos", hän sanoi. Nainen nyökkäsi ja hymyili.

She stopped at a stand with long lines. A woman cooked dumplings in a big flat pan. Mara watched the other customers. They pointed at the menu, said a number, and paid. When it was her turn, she pointed too. "Five, please," she said. The woman nodded and smiled.

Dumplingit olivat kuumia ja rapeita pohjastaan. Mara istui pienelle muovituolille ja söi ne rauhassa. Sitten hän käveli seuraavalle kojulle, ja sen jälkeen vielä seuraavalle. Sinä iltana hän oppi katuruoan tärkeimmän säännön: pitkä jono tarkoittaa hyvää ruokaa.

The dumplings were hot and crispy on the bottom. Mara sat on a small plastic chair and ate them slowly. Then she walked to the next stand, and the next. That night she learned the most important rule of street food: a long line means good food.