Ajatteleva keho

Kolmantena aamuna Chiaralla oli uusi koe. Hän asetti pienen akryylilabyrintin altaan pohjalle. Labyrintin keskellä oli pala taskuravun lihaa. Seinät olivat läpinäkyviä, mutta reitti oli monimutkainen: kaksi oikeaa käännöstä, yksi vasen ja pieni kammion portti, joka avautui vain yhdeltä puolelta.

On the third morning, Chiara had a new experiment. She placed a small acrylic maze on the floor of the tank. The maze had a single piece of crab meat at its centre. The walls were transparent, but the route through was complex: two right turns, a left, and a small chamber gate that pushed open from one side only.

Pasta tarkkaili jo tavallisesta kulmastaan. Chiara asetti pienen videokameran altaan reunalle ja astui taaksepäin.

Pasta was already watching from her usual corner. Chiara set up a small video camera on the rim and stepped back.

Se, mitä Polly näki seuraavaksi, oli jotain, mitä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt.

What Polly saw next was something she had never seen before.

Pasta lähetti kaksi lonkeroa kohti labyrinttia ennen kuin sen keho lähti kulmasta. Kaksi lonkeroa liikkuivat toisistaan riippumatta. Toinen meni labyrintin yläpuolelle, tutkien rakennetta. Toinen liukui pitkin lattiaa, labyrintin sisäänkäyntiin. Lonkeroilla ei ollut koordinaatiota keskenään. Ne toimivat kuin olisivat erillisiä olentoja.

Pasta sent two arms toward the maze before her body left the corner. The two arms moved independently of each other. One went over the top of the maze, exploring the structure. The other slid along the floor, into the maze entry. The two arms did not coordinate with each other. They were operating as if they were separate creatures.

Tämä ei ollut vertauskuva. Chiara selitti, samalla kun se tapahtui: mustekalalla on noin viisisataa miljoonaa neuronia. Kaksi kolmasosaa niistä ei ole sen keskushermostossa. Ne ovat sen lonkeroissa. Jokaisella lonkerolla on oma monimutkainen hermostonsa. Jokainen lonkero voi ratkaista yksinkertaisia ongelmia itsenäisesti. Keskushermosto tarjoaa korkeamman tason aikomuksen. Lonkeroilla on yksityiskohtien neuvottelu.

This was not a metaphor. Chiara explained, while it was happening: an octopus has about five hundred million neurons. Two thirds of them are not in its central brain. They are in its arms. Each arm has its own complex nervous system. Each arm can solve simple problems on its own. The central brain provides high-level intention. The arms negotiate the details.

Polly hypähteli altaan reunalla pysyäkseen mukana. Ensimmäinen lonkero pujotteli labyrintin käytävää. Se osui ensimmäiseen käännökseen, pysähtyi, tunnusteli ja kääntyi. Se osui toiseen käännökseen. Pastan keho ei ollut vieläkään liikkunut kulmastaan. Toinen lonkero, joka tutki yläpuolta, löysi pienen portin kammiossa ja testasi sen reunoja. Se työnsi kerran. Portti antoi hieman periksi.

Polly hopped along the tank rim to keep up. The first arm threaded the corridor of the maze. It hit the first turn, paused, felt, and turned. It hit the second turn. Pasta's body had still not moved from her corner. The second arm, the one exploring the top, found the small gate at the chamber and tested its edges. It pushed once. The gate gave a little.

Ensimmäinen lonkero saavutti portin labyrintin sisältä. Se työnsi vastakkaiseen suuntaan. Portti avautui.

The first arm reached the gate from inside the maze. It pushed in the opposite direction. The gate opened.

Lonkero otti taskuravun lihan.

The arm took the crab meat.

Koko tapahtuma oli kestänyt ehkä kolmekymmentä sekuntia. Pasta ei ollut liikkunut pääkehollaan kertaakaan.

The whole exchange had taken perhaps thirty seconds. Pasta had not moved her main body once.

Chiara, katsellen videonäyttöään, huokaisi hitaasti. "Tämä on se osa, jota emme vieläkään ymmärrä," hän sanoi. "Lonkeroilla oli ruoka. Ratkaisiko mustekala labyrintin? Vai ratkaisivatko kaksi lonkeroa sen yhdessä, kun keskushermosto teki jotain aivan muuta? Emme tiedä. On argumentteja molempiin suuntiin. Minulle maksetaan, periaatteessa, siitä, että väittelen siitä."

Chiara, watching her video screen, exhaled slowly. "This is the part we still do not understand," she said. "The arms got the food. Did the octopus solve the maze? Or did the two arms solve it together, while the central brain did something else entirely? We do not know. There are arguments for both. I am paid, basically, to argue about it."

Polly katsoi Pastaa. Mustekala venytteli kehoaan hitaasti, kuten kissa saattaisi. Kahdeksan lonkeroa kokoontuivat yhteen ja vetivät taskuravun lihan nokkaan. Labyrintti, tyhjänä, istui altaan pohjalla.

Polly looked at Pasta. The octopus was now stretching her body slowly, the way a cat might. The eight arms gathered together, and pulled the crab meat to the beak. The maze, empty, sat on the tank floor.

On olemassa sanonta, jota tiedemiehet käyttävät, kun he eivät voi sijoittaa olentoa aiemmin tuntemiinsa kategorioihin. Sanonta on "vieras älykkyys." Polly oli kuullut sen luentovideoissa. Hän oli ajatellut sen olevan runollinen. Tänään, katsellessaan kahden lonkeron työskentelevän labyrintissä ilman keskinäistä neuvottelua, hän muutti ajatteluaan. Se saattaisi olla kirjaimellista.

There is a phrase scientists use when they cannot fit a creature into the categories they had before they met it. The phrase is "alien intelligence." Polly had heard it in lecture videos. She had thought it was poetic. Today, watching two arms work a maze without consulting each other, she revised her thinking. It might be literal.

Chiara pakkasi kameran. "Minulla on lounastapaaminen," hän sanoi. "Jää sinä. Hän pitää seurasta."

Chiara packed up the camera. "I have a lunch meeting," she said. "You stay. She likes the company."

Polly jäi. Pasta palasi putkeensa. Iltapäivän valo ikkunoista muuttui hitaasti siniharmaasta kultaiseksi. Mustekala avasi silloin tällöin yhden silmän ja katsoi häntä.

Polly stayed. Pasta returned to her pipe. The afternoon light through the windows changed slowly from blue-grey to gold. The octopus, occasionally, opened one eye and looked at her.

Polly ei sanonut mitään. Mustekala, hyvin ilmeisesti, ei odottanut, että hänelle puhuttaisiin.

Polly did not say anything. The octopus, very obviously, was not waiting to be talked to.