Juna Granadaan

Juna lähti Madridista kuudelta aamulla. Puolet paikoista oli tyhjiä. Elena valitsi ikkunapaikan ja katseli, kuinka kaupunki vaihtui kuiviksi, avoimiksi pelloiksi.

The train left Madrid at six in the morning. Half the seats were empty. Elena chose a window seat and watched the city give way to dry, open fields.

Nainen istui hänen vastapäätään. Hän oli vanhempi – ehkä kuusikymppinen, ehkä enemmänkin – ja hänellä oli pieni laukku, jossa oli folioon kääritty voileipä. Pian hänen puhelimensa soi. Hän vastasi hiljaa, mutta juna oli myös hyvin hiljainen.

A woman sat across from her. She was older — maybe sixty, maybe more — and she had a small bag with a sandwich wrapped in foil. Soon her phone rang. She answered quietly, but the train was very quiet too.

"Ei, en ole vielä kertonut hänelle", nainen kuiskasi. "Kerron, mutta en tänään. Tänään haluan vain nähdä hänet." Tauko. "Hän ei tiedä, että olen sairas. Älä sinäkään kerro hänelle."

"No, I haven't told her yet," the woman whispered. "I will, but not today. Today I just want to see her." A pause. "She doesn't know I'm sick. Please, don't tell her either."

Elena katsoi ulos ikkunasta ja teeskenteli, ettei kuullut. Mutta hän ei voinut lopettaa kuuntelua. Nainen puhui vielä muutaman minuutin, sitten katkaisi puhelun ja söi voileipänsä hitaasti.

Elena looked out the window and pretended not to hear. But she could not stop listening. The woman talked for a few minutes more, then hung up and ate her sandwich slowly.

Kun juna saapui Granadaan, nainen nousi seisomaan ja katsoi Elenaa. "Menen tapaamaan lastenlastaani", hän sanoi, ikään kuin selittäisi jotain, mitä Elena oli jo kysynyt. "En ole nähnyt häntä vuoteen. Hyvää matkaa."

When the train arrived in Granada, the woman stood up and looked at Elena. "I'm going to see my granddaughter," she said, as if explaining something Elena had already asked. "I haven't seen her in a year. Have a good trip."

Elena katseli, kuinka hän käveli laiturilla ja katosi väkijoukkoon.

Elena watched her walk down the platform and disappear into the crowd.