Internet on veden alla

Internet asuu veden alla. Lähetä tämä kenelle tahansa, joka vielä sanoo, että kaikki on pilvessä. Lähes jokainen valtameren ylittävä viesti ei lennä minnekään. Se kulkee merenpohjalla makaavia kaapeleita pitkin, kylmässä ja pimeässä, kalojen ja rapujen vierellä.

The internet lives underwater. Send this to anyone who still says everything is in the cloud. Nearly every message that crosses an ocean does not fly anywhere. It travels along cables lying on the sea floor, in the cold and the dark, beside fish and crabs.

Kaapelit ovat ohuempia kuin ihmiset odottavat. Kaukana syvässä vedessä, missä lähes mikään ei pääse niihin käsiksi, jotkin ovat vain puutarhaletkun paksuisia. Sisällä on lasihiuksia, ja valo kulkee tuota lasia pitkin kuljettaen kuvia, puheluita, elokuvia ja jokaista sanaa, jonka lähetät toiselle mantereelle.

The cables are thinner than people expect. Far out in deep water, where almost nothing can reach them, some are no thicker than a garden hose. Inside are hairs of glass, and light runs along that glass carrying photos, calls, films and every word you send to another continent.

Asiat rikkovat niitä. Eivät hait, vaikka yksi hai olikin kerran pureskellut yhtä ja tarina ei ole koskaan kuollut. Enimmäkseen syynä ovat kalastusvälineet ja raskaat ankkurit, jotka raahautuvat pohjaa pitkin. Sitä tapahtuu yli sata kertaa vuodessa, jossain päin maailmaa. Sitten laiva purjehtii ulos, löytää katkenneen linjan, nostaa sen ylös merenpohjasta, liittää lasin takaisin yhteen ja laskee sen jälleen alas. Pilvi, kuten käy ilmi, tulee merikipeäksi.

Things break them. Not sharks, although a shark did chew one once and the story has never died. Mostly it is fishing gear and heavy anchors dragging along the bottom. It happens more than a hundred times a year, somewhere in the world. Then a ship sails out, finds the broken line, lifts it up from the sea floor, joins the glass back together and lowers it down again. The cloud, it turns out, gets seasick.