Iho joka näkee

Neljäs aamu, Chiara oli myöhässä. Hän saapui kahden kahvin kanssa kulmakahvilasta. "Emme ole tehneet värikoetta Pollylle," hän sanoi.

The fourth morning, Chiara was running late. She came in with two coffees from the corner bar. "We have not done the colour test for Polly," she said.

Hän asetti kolme lautasta akvaarion pohjalle. Kirkkaan punainen. Kirkkaan sininen. Kirkkaan keltainen. Yhden lautasen alla pieni kupu peitti katkaravun palan. Tänään katkarapu oli punaisen lautasen alla.

She put three plates on the tank floor. Bright red. Bright blue. Bright yellow. Under one of them, a small dome covered a piece of shrimp. Today, the shrimp was under the red plate.

"Tässä on kummallinen asia," Chiara sanoi. "Mustekalat ovat värisokeita. Niiden silmissä on vain yhdenlaisia valoa aistivia soluja. Kaikkien testien mukaan, joita olemme tehneet niiden silmille, ne eivät pysty erottamaan värejä toisistaan."

"Here is the strange thing," Chiara said. "Octopuses are colour-blind. Their eyes have only one kind of photoreceptor. By every test we have ever done on their eyes, they cannot tell colours apart."

Polly kallisti päätään.

Polly tilted her head.

"Ja silti," Chiara sanoi. "Katso."

"And yet," Chiara said. "Watch."

Pasta avasi lonkeronsa. Kaksi lonkeroa liukui akvaarion pohjaa pitkin. Ne ohittivat sinisen lautasen hidastamatta. Ne ohittivat keltaisen lautasen hidastamatta. Ne pysähtyivät punaisen lautasen kohdalle. Yksi lonkero nosti kupua. Pasta otti katkaravun.

Pasta uncurled. Two arms went out across the tank floor. They passed over the blue plate without slowing. They passed over the yellow plate without slowing. They paused over the red plate. One arm lifted the dome. Pasta took the shrimp.

"Hän ei ole värisokea," Chiara sanoi. "Mutta se ei ole hänen silmänsä, jotka sen näkevät."

"She is not blind to colour," Chiara said. "But it is not her eyes that see it."

Viimeisten viidentoista vuoden aikana biologit ovat löytäneet, että mustekalan iho on täynnä valoa aistivia soluja. Samat molekyylit, jotka ovat ihmisen verkkokalvossa, ovat mustekalan lonkeron pinnalla. Iho voi havaita eri valon aallonpituuksia. Joillakin lajeilla iho voi havaita tiettyjä värejä.

In the last fifteen years, biologists have discovered that octopus skin is full of light-sensing cells. The same molecules that line a human retina line the surface of an octopus arm. The skin can detect different wavelengths of light. In some species, the skin can detect specific colours.

Tämä on yksi vastaus vanhaan arvoitukseen: miten värisokea eläin naamioituu täydellisesti värikkäisiin ympäristöihin? Mustekala korallilla sulautuu koralliin. Mustekala hiekalla sulautuu hiekkaan. Sen silmät eivät näe väriä. Mutta sen iho voi. Iho näkee, mitä sen täytyy jäljitellä.

This is one answer to an old puzzle: how does a colour-blind animal camouflage itself perfectly into colourful environments? An octopus on coral matches the coral. An octopus on sand matches the sand. Its eyes cannot see colour. But its skin can. The skin sees what the skin needs to copy.

Polly käveli hitaasti akvaarion reunaa pitkin. Hän ei ollut koskaan ajatellut omia silmiään ennen. Ajatus siitä, että eläin voisi nähdä muilla kehon osilla kuin silmillään, oli outo.

Polly walked along the rim of the tank slowly. She had never thought about her own eyes before. The idea that an animal could see with parts of itself other than its eyes was strange.

"Olemme julkaisseet artikkeleita tästä jo vuosikymmenen ajan," Chiara sanoi. "Suurin osa ihmisistä ei vieläkään voi uskoa sitä. Eläimen iho näkee."

"We have published papers on this for a decade," Chiara said. "Most people still cannot believe it. The animal's skin sees."