Pöytä yhdelle

Mia menee pieneen ravintolaan kello yhdeksän. Huone on melkein tyhjä. Väsynyt tarjoilija valkoisessa esiliinassa näyttää pöytää nurkassa.

Mia goes into a small restaurant at nine. The room is almost empty. A tired waiter in a white apron points to a table in the corner.

"Vain yksi?" hän kysyy. Mia sanoo kyllä. Hän matkustaa aina yksin. Hän on vähän hermostunut. Ruokalista on yhdellä pienellä paperilla.

"Just one?" he asks. Mia says yes. She always travels alone. She is a little nervous. The menu is on one small piece of paper.

Mia osoittaa yhtä sanaa. Hän ei tunne sitä. Tarjoilija hymyilee. "Päivän erikoinen", hän sanoo hitaasti. "Isoäitini ruoka. Jos et pidä siitä, tuon jotain muuta."

Mia points at a word. She does not know it. The waiter smiles. "The special," he says slowly. "My grandmother's food. If you do not like it, I bring something else."

Ruoka tulee painavassa kulhossa. Se on kuumaa, valkosipulia ja pieniä leipäpaloja. Mia maistaa sitä. Tarjoilija katsoo häntä baaritiskiltä.

The food comes in a heavy bowl. It is hot, with garlic and little pieces of bread. Mia tries it. The waiter watches her from the bar.

Mia näyttää peukkua ylös. Hän nauraa ja täyttää Mian lasin uudelleen. "Hyvä", hän sanoo. "Tule huomenna takaisin. Sitten kerron, mitä siinä on."

Mia gives him a thumbs up. He laughs and fills her glass again. "Good," he says. "Come back tomorrow. Then I tell you what is in it."