Polly tilaa kahvin

Sade päätti Pollyn puolesta. Se alkoi keskellä toria, ja lähin ovi kuului kulmakahvilaan, jonka ikkunat olivat huurussa ja jonka raidallisesta markiisista tippui hitaasti vettä. ”Hei, hyvää iltapäivää!” Rusetti kaulassaan mäyrä nosti katseensa kahvikoneesta kuin sadepäivien vieraat olisivat hänen mieluisimpiaan.

The rain decided for Polly. It started halfway across the square, and the nearest door was a corner cafe with fogged windows and a striped awning dripping in slow drops. "Hello, good afternoon!" A badger in a bow tie looked up from the coffee machine as if visitors on rainy days were his favorite kind.

”Kahvi maidolla, kiitos. Ei liian kuumaa, jos mahdollista.” Mäyrä nyökkäsi kuin joku joka ottaa tilauksen hyvin vakavasti, ja työnsi sitten sanaakaan sanomatta vitriinin esiin. Sisällä odottivat ne kuuluisat, kullanruskeina ja sokerissa. ”Onko teillä churroja? Kaikki puhuvat niistä.” Hän teeskenteli loukkaantuvansa siitä, että kysymystä ylipäätään tarvittiin. ”Tässä paikan päällä, kiitos. Haluan istua hetken ikkunan ääressä.”

"A coffee with milk, please. Not too hot, if possible." The badger nodded like someone taking the request very seriously, then slid a glass case forward without a word. Inside, golden and sugared, waited the famous ones. "Do you have churros? Everyone talks about them." He pretended to be offended that the question was even necessary. "For here, please. I want to sit by the window for a while."

Ikkunapöytä tuli sateen äänen ja kiireisten sateenvarjojen kulkueen kanssa. Polly kastoi, maistoi ja ymmärsi koko korttelia hieman paremmin. ”Lasku, kiitos. Paljonko olen velkaa?” Summa oli pieni; löytö ei ollut. ”Onpa herkullista! Huomenna tulen varmasti uudestaan.” Mäyrä vain kiillotti kuppia ja hymyili, sillä sen hän oli kuullut ennenkin, ja se oli aina totta.

The window seat came with the sound of rain and a view of umbrellas hurrying past. Polly dipped, tasted, and understood the entire neighborhood a little better. "The check, please. How much do I owe you?" The number was small; the discovery was not. "How delicious! I am definitely coming back tomorrow." The badger just polished a cup and smiled, because he had heard that before, and it was always true.