Tämä sininen on olemassa yhdessä paikassa

Seisot harmaiden kivien rannalla Dominikaanisen tasavallan lounaisosassa. Täällä ei juuri ole hiekkaa. Käännät kiviä jalallasi, niin kuin kaikki tekevät, ja sitten yksi niistä pysäyttää sinut. Se on sininen. Ei maalattu, ei lasia. Sininen läpikotaisin.

You are standing on a beach of grey stones in the southwest of the Dominican Republic. There is almost no sand here. You turn the pebbles over with your foot, the way everybody does, and then one of them stops you. It is blue. Not painted, not glass. Blue the whole way through.

Kiveä kutsutaan larimariksi, ja maailmassa on tasan yksi paikka, josta sitä nousee maasta: yksi ainoa mäenrinne tämän rannikon yläpuolella olevilla vuorilla. Ihmiset ovat etsineet toista paikkaa viisikymmentä vuotta, eikä kukaan ole koskaan löytänyt sitä. Miehet, jotka kaivavat sitä esiin, työskentelevät käsityökaluilla ja köysien varassa roikkuvilla ämpäreillä, koska kone murskaisi juuri sen, mitä varten he tulivat.

The stone is called larimar, and there is exactly one place on Earth where it comes out of the ground: a single hillside in the mountains above this coast. People have searched for a second one for fifty years and nobody has ever found it. The men who dig it out work with hand tools and buckets on ropes, because a machine would smash the very thing they came for.

Nimi ei ole vanha. Vuonna tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentäneljä mies nimeltä Miguel Méndez seurasi sinisiä kiviä jokea pitkin ylöspäin, kunnes löysi paikan, josta ne putosivat, ja hän nimesi kiven tyttärensä Larissan ja espanjankielisen meri-sanan mukaan. Jos joskus ostat sellaisen, katso väriä tarkkaan. Mitä syvempi sininen, sitä pidemmälle mäen alle jonkun oli mentävä.

The name is not old. In nineteen seventy four a man called Miguel Méndez followed the blue pebbles up a river until he found where they were falling from, and he named the stone after his daughter Larissa and the Spanish word for the sea. If you ever buy one, look hard at the colour. The deeper the blue, the further down that hill somebody had to go.