Yhdeksänkymmenen päivän vilja

Kirkwallin baarissa oli viisi pöytää ja takka. Ovi avautui harmaakiviselle kadulle, jonka yläpäässä on katedraali. Polly otti lämmintä lähimmän pöydän. "Saisinko ruokalistan?" hän kysyi. Kortilla oli vähemmän asioita kuin hän odotti, ja useampi niistä paikallinen.

The bar in Kirkwall had five tables and a fire. The door opened onto a street of grey stone with the cathedral at the top. Polly took the table nearest the heat. "Can I see the menu?" she asked. The card had fewer things on it than she expected, and more of them local.

"Voisitteko suositella hyvää ruokaa?" Omistaja oli haikara. Hän suositteli heti bannockia. Bere on ohra, jota täällä on viljelty vuosisatoja. Sitä kutsutaan yhdeksänkymmenen päivän ohraksi, koska se tuleentuu tarpeeksi nopeasti lyhyeen pohjoiseen kesään. Jauhettuna siitä syntyy litteä, tumma bannock.

"Could you recommend a good dish?" The owner was a heron. She recommended the bannock at once. Bere is a barley they have grown here for centuries. People call it the ninety-day barley, because it ripens fast enough for a short northern summer. Ground into meal, it makes a flat, dark bannock.

"Onko teillä kasvisvaihtoehtoja?" Polly kysyi. Haikara osoitti samaa riviä kortilla. Bannock, voi ja crowdie, se pehmeä juusto jota tilat ovat aina tehneet. Sama vilja menee myös tornin alla olevaan tislaamoon, joka on toiminut vuodesta tuhat seitsemänsataayhdeksänkymmentäkahdeksan.

"Do you have vegetarian options?" Polly asked. The heron pointed at the same line on the card. Bannock, butter and crowdie, the soft cheese the farms have always made. The same grain also goes to the distillery under the tower, working since seventeen ninety-eight.

"Saisimmeko laskun, kiitos?" Polly sanoi, kun lautanen oli tyhjä. Haikara toi sen rauhassa, mikä on kohteliaisuus. Ulkona tuuli oli laskenut siihen, mitä saaret kutsuvat tyyneksi. Polly käveli ylös harmaata katua kohti punaista katedraalia.

"Can we get the bill, please?" Polly said when the plate was empty. The heron took her time bringing it, which is a compliment. Outside, the wind had dropped to what the islands call still. Polly walked up the grey street toward the red cathedral.