Kylä myrskyn alla

Pollylla oli yksi paikka kirjoitettuna muistiin. "Voitteko kertoa, miten sinne pääsee?" hän kysyi uuhelta aamiaisella. Seuraa rantatietä länteen, uuhi sanoi. Skaillin lahti on pitkä kaari vaaleaa hiekkaa. Sen takana on vihreä terassi, ja kylä on siinä, puoliksi maahan vajonneena.

Polly had one place written down. "Can you tell me how to get there?" she asked the ewe at breakfast. Follow the coast road west, the ewe said. The Bay of Skaill is a long curve of pale sand. Behind it is a green shelf, and the village sits there, half sunk into the ground.

Meriharakka työskenteli paikalla. Polly kysyi: "Haluaisin tietää tämän muistomerkin historian." Täällä asuttiin viisituhatta vuotta sitten, hän sanoi. Näitä rantoja viljeltiin ennen Stonehengeä ja ennen suurta pyramidia. Sitten hiekka peitti kylän neljäksituhanneksi vuodeksi, kunnes myrsky vuonna tuhat kahdeksansataaviisikymmentä vei sen pois.

An oystercatcher was working the site. Polly asked, "I would like to know the history of this particular monument." People lived here five thousand years ago, he said. They farmed this coast before Stonehenge and before the Great Pyramid. Then sand covered the village for four thousand years, until a storm in eighteen fifty took it away.

Tuuli vei siitä puolet. "Voisitteko toistaa sen?" Polly kysyi. Jokaisessa talossa on samat huonekalut samoilla paikoilla. Tulisija keskellä. Vuoteet molemmin puolin. Kivinen astiahylly takaseinällä. Se on kiveä, koska puuta ei ollut.

The wind took half of that. "Could you please repeat that for me?" Polly asked. Every house has the same furniture in the same places. A hearth in the middle. Beds at each side. A stone dresser against the far wall. It is stone because there was no wood.

"Voisitteko kertoa, onko museo huomenna auki?" Polly kysyi. Hän tiesi tulevansa takaisin. Hän seisoi yhden talon reunalla ja katsoi huoneeseen, joka oli laitettu niin kuin kuka tahansa laittaa huoneen.

"Could you tell me if the museum is open tomorrow?" Polly asked. She knew she would come back. She stood at the edge of one house, looking into a room laid out the way anyone lays out a room.