Muuri joka kiipeää vuorelle

Tänään Polly käy suuren muurin luona. Se alkaa kaupungin reunalta. Sitten se kiipeää suoraan vuorta ylös, torni tornin jälkeen, kuin jättiläisen kiviportaat. Berta kävelee hänen kanssaan ensimmäiselle portille. Sitten näätä menee kotiin. Kiipeäminen on lintujen työtä, hän sanoo.

Today Polly visits the great wall. It begins at the edge of the town. Then it climbs straight up the mountain, with tower after tower, like giant stone stairs. Berta walks with her to the first gate. Then the marten goes home. Climbing is for birds, she says.

Muuri on hyvin, hyvin vanha. Yli tuhat vuotta sitten berberisuku nimeltä Banu Razin hallitsi tätä kaupunkia. Kaupunki kantaa yhä heidän nimeään. He rakensivat ensimmäiset muurit ja nelikulmaisen kivitornin harjanteen huipulle.

The wall is very, very old. More than a thousand years ago, a Berber family called the Banu Razin ruled this town. The town still carries their name. They built the first walls and the square stone watchtower at the top of the ridge.

Polly lentää vartiotornille ja laskeutuu sen reunalle. Täältä kaupunki näyttää pikkuruiselta, pelkkiä vaaleanpunaisia kattoja joen silmukassa. Varjoisassa nurkassa istuu iso huuhkaja. Se nukkuu yötyön jälkeen. Se avaa yhden oranssin silmän ja sanoo hei.

Polly flies up to the watchtower and lands on the edge. From here the town looks tiny, all pink roofs inside the river's loop. In a shady corner sits a big eagle owl. He is sleeping after his night work. He opens one orange eye and says hello.

Polly jää pitkäksi aikaa ja katselee pilviä vuorten yllä. Tämä torni on katsellut tuhat vuotta, hän ajattelee. Matkalla alas hän sanoo muurille kiitos. Muuri ei sano mitään. Muurit ovat hiljaisia työntekijöitä.

Polly stays a long time and watches the clouds move over the mountains. This tower has watched for a thousand years, she thinks. On the way down she says thank you to the wall. The wall says nothing. Walls are quiet workers.