Punaisten kallioiden maalatut eläimet

Tänään Polly lentää pois kaupungista, metsään. Täällä kalliot eivät ole vaaleanpunaisia vaan syvän punaisia. Tuuli ja sade ovat tehneet niistä pyöreitä ja sileitä, kuin kiviaaltoja mäntyjen välissä. Orava pudottaa kävyn hänen päähänsä. Se on sen tapa sanoa hei.

Today Polly flies out of the town, into the forest. Here the rocks are not pink but deep red. Wind and rain have made them round and smooth, like waves of stone between the pine trees. A red squirrel drops a pine cone on her head. It is her way of saying hello.

Orava vie Pollyn matalalle kalliosuojalle. Punaisella kivellä on maalauksia. Hän näkee peuroja, joilla on isot sarvet, ja villivuohia, jotka hyppäävät. Värit ovat nyt vanhoja ja pehmeitä, mutta eläimet näyttävät yhä eläviltä.

The squirrel takes Polly to a low rock shelter. On the red stone there are paintings. She sees deer with big antlers and wild goats that jump. The colors are old and soft now, but the animals still look alive.

Ihmiset maalasivat nämä eläimet tuhansia vuosia sitten. Nykyään maalaukset on suojeltu maailmanperintönä. Polly löytää maalatun linnun, jolla on avoimet siivet. Hän katsoo sitä hyvin pitkään. Lintu, jonka ihmiskädet maalasivat niin monta vuotta sitten.

People painted these animals thousands of years ago. Today the paintings are protected as world heritage. Polly finds a painted bird with open wings. She looks at it for a very long time. A bird painted by careful human hands, so very many years ago.

Illalla punaiset kalliot hehkuvat kuin tuli. Oikea metsäkauris astuu metsästä, katsoo ympärilleen ja katoaa taas. Maalaukset ja metsä kertovat yhä samaa tarinaa, Polly ajattelee.

In the evening the red rocks glow like fire. A real deer steps out of the forest, looks around, and disappears again. The paintings and the forest still tell the same story, Polly thinks.