Punaisten kallioiden maalatut eläimet

Kaupungin takana maisema vaihtaa asua. Vaaleanpunainen rappaus väistyy mäntymetsän tieltä, ja metsästä kohoavat suuret pyöreäselkäiset punahiekkakivikalliot, joita sade ja tuuli ovat veistäneet aalloiksi, valaanseliksi ja puoliksi sulaneiksi linnoiksi. Paikalliset kutsuvat tätä paikkaa Rodenon männiköiksi, ja heti kun Polly saapuu, orava pudottaa kävyn hänen päähänsä tervetuliaisiksi.

Beyond the town, the land changes costume. The pink plaster gives way to pine forest, and out of the forest rise great rounded cliffs of red sandstone, carved by rain and wind into waves and whale backs and half melted castles. The locals call this place the Rodeno pines, and the moment Polly arrives, a red squirrel drops a pine cone on her head by way of welcome.

Kun orava on pyytänyt anteeksi, se johdattaa Pollyn hiekkaista polkua pitkin matalalle kalliosuojalle. Sileälle punaiselle kivelle joku on maalannut eläimiä. Peuroja haarautuvine sarvineen, kesken loikan jähmettyneitä villivuohia, metsästäjiä ohuina tummina vetoina. Väri on haalistunut kuivuneen veren ja hunajan sävyihin, mutta eläimet liikkuvat yhä, jos niitä katsoo vähän vinosti.

The squirrel, once she has apologized, leads Polly along a sandy path to a shallow rock shelter. On the smooth red stone, someone has painted animals. Deer with branching antlers, wild goats mid leap, hunters drawn as slim dark strokes. The paint has faded to the color of dried blood and honey, but the animals still move if you look at them sideways.

Nämä maalaukset ovat tuhansien vuosien takaa, niiden ihmisten käsialaa, jotka tunsivat tämän metsän ennen kuin sillä oli nimeä. Nykyään ne on suojeltu maailmanperintönä yhdessä koko Espanjan itäosan maalattujen kalliosuojien kanssa. Käpylinnut rupattelevat männyissä, kun Polly tutkii maalattua lintua, jonka siipiviivat erottuvat yhä kaiken tämän ajan jälkeen, ja tuntee oudon lämpimän sukulaisuuden vuosisatojen yli.

These paintings are thousands of years old, made by people who knew this forest before it had a name. Today they are protected as world heritage, alongside painted shelters across all of eastern Spain. Crossbills chatter in the pines overhead while Polly studies a painted bird, wing lines still clear after all this time, and feels an odd warm kinship across the centuries.

Paluulennolla ilta-aurinko saa punaiset kalliot hehkumaan kuin hiilet. Jossakin alhaalla metsäkauris astuu esiin mäntyjen välistä, vilkaisee ylös ja astuu takaisin varjoon, aivan kuten sen muotokuva on tehnyt kiviseinällä jo useita tuhansia vuosia. Jotkin asiat, Polly ajattelee, yksinkertaisesti nauttivat eläimenä olemisesta täällä.

On the flight back, the evening sun sets the red rocks glowing like coals. Somewhere below, a roe deer steps out between the pines, glances up, and steps back into shadow, exactly as its portrait has been doing on the stone wall for several thousand years. Some things, Polly thinks, simply enjoy being animals here.