Iho, joka näkee

Neljäs aamu, Chiara teki värikokeen. Hän laittoi kolme lautasta altaan pohjalle. Punainen. Sininen. Keltainen.

The fourth morning, Chiara had a colour test. She put three plates on the tank floor. Red. Blue. Yellow.

Yhden lautasen alla oli piilotettu pala katkarapua. Tänään se oli punaisen lautasen alla.

Under one plate, a piece of shrimp was hidden. Today it was under the red plate.

"Mustekalat ovat värisokeita," Chiara sanoi. "Niiden silmät eivät erota värejä."

"Octopuses are colour-blind," Chiara said. "Their eyes cannot tell colours apart."

"Mutta katsokaa," hän sanoi.

"But watch," she said.

Pasta avautui. Kaksi lonkeroa ojentui. Ne kulkivat sinisen lautasen yli. Ne kulkivat keltaisen lautasen yli. Ne pysähtyivät punaisen lautasen kohdalle. Yksi lonkero nosti sen. Pasta otti katkaravun.

Pasta uncurled. Two arms went out. They passed over the blue plate. They passed over the yellow plate. They stopped over the red plate. One arm lifted it. Pasta took the shrimp.

"Hän ei ole värisokea," Chiara sanoi. "Mutta se ei ole hänen silmänsä, jotka näkevät sen."

"She is not blind to colour," Chiara said. "But it is not her eyes that see it."

Tiedemiehet ovat oppineet, että mustekalan iho voi aistia valoa. Samantyyppisiä soluja, joita on ihmisen silmissä, on myös mustekalan ihossa. Iho voi nähdä värejä.

Scientists have learned that octopus skin can sense light. The same kind of cells that are in human eyes are in octopus skin. The skin can see colours.

Näin värisokea eläin voi matkia korallin ja hiekan värejä. Silmät eivät näe värejä. Iho näkee.

This is how a colour-blind animal can copy the colours of coral and sand. The eyes do not see the colours. The skin does.

Polly käveli hitaasti altaan reunaa pitkin. Hän ei ollut koskaan ajatellut omia silmiään. Ajatus siitä, että eläin voisi nähdä ihollaan, oli hyvin outo.

Polly walked slowly along the rim of the tank. She had never thought about her own eyes. The idea that an animal could see with its skin was very strange.