Jättiläinen

Polly heräsi ennen aamunkoittoa. Lyhty tärisi. Meri oli hopeanvärinen. Isot vesirivit marssivat rantaan, yksi kerrallaan. Jokainen rivi oli korkeampi kuin edellinen.

Polly woke before dawn. The lantern was shaking. The sea was silver. Big lines of water marched to the beach, one by one. Each line was taller than the last.

Sitten jättiläinen tuli. Yksi aalto nousi ja nousi. Se oli korkeampi kuin talo. Se oli harmaa vuori, jossa oli valkoinen huippu. Vesiskootteri veti ratsastajan aallolle. Pieni ratsastaja lensi alas aaltoa.

Then the giant came. One wave rose and rose. It was taller than a building. It was a grey mountain with a white top. A jet ski pulled a rider onto it. The tiny rider flew down the wave.

Aalto räjähti. Valkoinen vesisuihku hyppäsi koko kalliolle. Se pärskähti linnan yli kuin kylmä sade. Se huurrutti Pollyn silmälasit. Jyrinä oli kuin ukkonen ilman loppua.

The wave exploded. White spray jumped up the whole cliff. It burst over the fort like cold rain. It fogged Polly's glasses. The roar was like thunder without end.

Koko iltapäivän jättiläiset tulivat. Eläimet seisoivat kalliolla, koirat, ketut ja lokit. Ne juhlivat jokaista ratsastusta. Polly piti punaista lyhtyä, märkänä ja onnellisena.

All afternoon the giants came. Animals stood on the cliff, dogs and foxes and gulls. They cheered every ride. Polly held the red lantern, wet and happy.