Jää, jonka alla palaa tuli

Polly lensi itään, kunnes musta maa muuttui valkoiseksi. Edessä levittäytyi Euroopan suurin jäätikkö. Se oli niin leveä, että se loi oman säätilansa. Ylhäältä katsottuna se näytti jäätyneeltä mereltä - sinivalkoiselta ja hiljaiselta. Polly laskeutui jäälle, ja kylmyys nousi hänen jalkojensa läpi. Kaikkea sitä valkeutta vasten hänen punainen päänsä ja sinivihreät siipensä näyttivät hyvin kirkkailta.

Polly flew east until the black land turned white. Ahead of her lay the largest glacier in Europe. The ice was so wide it makes its own weather. From above it looked like a frozen ocean, blue-white and silent. Polly landed on it, and the cold came up through her feet. Against all that white, her red head and blue-teal wings looked very bright.

Hän löysi luolan jään alta ja haukkoi henkeään. Seinät hehkuivat syvän sinisinä. Tämä jää ei ole viime talvelta. Se on lunta, joka satoi satoja vuosia sitten. Lumi painui kasaan niin tiiviisti, että kaikki ilma puristui pois - ja ilmaton jää näyttää siniseltä. Luolan lattiaa pitkin virtasi pieni joki.

She found a cave beneath the ice and gasped. The walls glowed deep blue. This ice is not from last winter. It is snow that fell hundreds of years ago. The snow was pressed down until all the air was gone, and ice with no air looks blue. A small river ran along the floor of the cave.

Sitten Polly oppi jotain outoa. Jäätikön alla on tulivuoria, jotka ovat yhä lämpimiä. Joskus yksi purkautuu jään alta, sulattaa kerralla valtavan määrän jäätä ja lähettää äkillisen tulvan maalle. Täällä tuli ja jää elävät päällekkäin.

Then Polly learned a strange thing. Under the glacier sit volcanoes, still warm. Sometimes one erupts beneath the ice, melts a huge amount at once, and sends a sudden flood across the land. Here, fire and ice live one on top of the other.

Jäätikön reunalla oli rauhallinen laguuni. Suuret siniset jäävuoret irtoilivat ja ajelehtivat kohti merta. Jotkut huuhtoutuivat mustalle hiekkarannalle ja loistivat kuin jalokivet. Polly istui pienelle jäävuorelle ja antoi sen kantaa itseään hitaasti, ei minnekään erityiseen.

At the edge of the glacier was a quiet lagoon. Great blue icebergs broke away and floated toward the sea. Some washed onto a black beach and shone like jewels. Polly sat on a small iceberg and let it carry her slowly, nowhere at all.