Linna, jossa kuningas ehti tuskin asua

Korkealla kalliojyrkänteellä Baijerin Alpeilla seisoo valkoinen linna, joka näyttää astuneen suoraan sadusta. Sen tilasi kuningas Ludvig Toinen, mies, joka välitti musiikista, taruista ja kauneudesta paljon enemmän kuin hallitsemisen ikävästä työstä. Halutessaan sadun arvoisen linnan hän sijoitti sen jyrkälle, lähes mahdottomalle kalliolle, jonka tornit katoavat vuoriston sumuun.

High on a rocky ridge in the Bavarian Alps stands a white castle that looks as though it had stepped straight out of a story. It was commissioned by King Ludwig the Second, a man who cared far more for music, legend, and beauty than for the tedious business of ruling. Wanting a castle worthy of a fairy tale, he set it on a steep, almost impossible crag, its towers disappearing into the mountain mist.

Ludvig käytti omaisuuden nähdäkseen visionsa toteutuvan. Taitavat käsityöläiset veistivät koristeellisia huoneita ja peittivät seinät vanhoista taruista ammennetuilla kuvilla säästämättä kustannuksissa eivätkä, näyttää siltä, käytännöllisyydessäkään. Kuningas kuitenkin asui luomuksessaan vain noin yksitoista yötä ennen kuolemaansa, mikä tarkoitti, ettei linnaa koskaan varsinaisesti saatu valmiiksi. Monet huoneet jäivät tyhjiksi ja hiljaisiksi, koristeellisesti valmisteltuina elämää varten, joka ei koskaan muuttaisi sisään.

Ludwig spent a fortune bringing his vision to life. Skilled craftsmen carved elaborate rooms and covered the walls with scenes drawn from old legends, sparing no expense and, it seems, no thought for practicality. Yet the king lived inside his creation for only around eleven nights before his death, which meant the castle was never actually completed. Many of its rooms remained bare and silent, elaborately prepared for a life that would never move in.

Tarina päättyy omituista kyllä onnellisesti. Linnasta, jossa yksi yksinäinen, vastahakoinen kuningas tuskin ehti asua, on sittemmin tullut yksi maailman vierailluimmista linnoista, ja se houkuttelee päivittäin joukoittain matkailijoita kiipeämään mutkittelevaa polkua vain katsoakseen sen torneja. Se innoitti myöhemmin huvipuistojen satulinnoja ympäri maailmaa, joten yksityinen, keskeneräinen unelma elää nyt miljoonissa lomavalokuvissa.

The story, oddly enough, ends happily. The castle that one solitary, reluctant king barely occupied has since become one of the most visited castles on earth, drawing crowds of travellers who climb the winding path daily just to look up at its towers. It went on to inspire the fairy tale castles found in theme parks around the world, so that a private, unfinished dream now lives on in millions of holiday photographs.