Ruusu ja punainen

Viidentenä aamuna ilmapallo lensi vaaleanpunaisten ja punaisten kivilaaksojen yllä. Aamun valo sai kiven hohtamaan kuin ruusu. Jopa kyyhkyset alhaalla näyttivät vaaleanpunaisilta.

On the fifth morning, the balloon drifted over valleys of pink and red stone. The first light made the rock glow like a rose. Even the pigeons flying below looked pink.

"Ilmapallolla ei ole pyörää eikä moottoria kääntymiseen", lentäjä sanoi. "Me ohjaamme tuulilla. Matalat tuulet menevät yhteen suuntaan, korkeat toiseen. Me nousemme tai laskeudumme löytääksemme oikean tuulen."

"A balloon has no wheel and no engine for turning," the pilot said. "We steer with the winds. Low winds go one way, high winds go another. We climb or sink to find the right one."

Hän antoi ilmapallon laskeutua hitaasti punaiseen laaksoon. Kiviseinät nousivat molemmin puolin, lähellä ja lämpiminä. Polly seisoi korin reunalla, aivan suuren ilmapallon ja hohtavan kiven välissä.

He let the balloon sink slowly into the red valley. The stone walls rose on both sides, close and warm. Polly stood on the edge of the basket, right between the great balloon and the glowing rock.

Sitten he nousivat taas korkealle maan yläpuolelle. Kaukana kylä seisoi ison kiven ympärillä, täynnä veistettyjä huoneita. "Uçhisar", lentäjä sanoi. "Vanha linnakivi. Sen huipulta näkee koko tämän maan."

Then they climbed again, high above the land. Far away, a village stood around one huge rock full of carved rooms. "Uçhisar," said the pilot. "The old castle rock. From its top you can see this whole land."