Vettä autiomaassa

Polly lepäsi pienen vesikanavan vieressä. Hän halusi ymmärtää sitä. Kuka kaivertaa joen kallion seinämään?

Polly rested beside the little water channel. She wanted to understand it. Who carves a river into a wall of rock?

Nabatealaiset tekivät niin, autiomaan kansa, joka rakensi piilotetun kaupungin. He leikkasivat tämän kanavan koko kanjonin läpi, jotta lähdevesi voisi virrata heidän koteihinsa. Maassa, jossa sataa melkein koskaan, he olivat veden mestareita.

The Nabataeans did, the desert people who built the hidden city. They cut this channel through the whole canyon, so spring water could flow to their homes. In a land with almost no rain, they were masters of water.

Missä vesi kerran virtasi, siellä kasvaa yhä elämää. Polly löysi vihreän oleanderipensaan kanjonin mutkasta, täynnä vaaleanpunaisia kukkia.

Where the water once ran, life still grows. Polly found a green oleander bush in a bend of the canyon, full of pink flowers.

Sinä yönä hän nukkui yhdessä pienistä kaiverretuista oviaukoista. Korkealla yläpuolella taivaan nauha täyttyi tähdistä. Huomenna hän saavuttaisi halkeaman lopun.

That night she slept in one of the little carved doorways. High above, the ribbon of sky filled with stars. Tomorrow she would reach the end of the crack.